Viimeinen jyvä

Tahdon lyödä nyrkin seinään
Aina, aina on riitoja vaan
Miksi et voi jo luovuttaa
Anteeksi saat
sanoisit vaan ei huolta huuda vaan, huuda vaan

Mutta älä toivoasi heitä
Pidä viimeinenkin jyvä
siitä voimme kasvattaa puutarhan
Ethän anna pääsi painua
sillä ken on kulkenut läpi pimeän
ei piiloaan tarvi

Tiedät kyllä kuinka mut saa
kalpeaksi raivon valtaan
Oisit vain se jonka pyysin
Miksi sä muutut niin kuin aamu päivään ilta yöhön maailman lopun

Mutta älä toivoasi heitä
Pidä viimeinenkin jyvä
siitä voimme kasvattaa puutarhan
Ethän anna pääsi painua
sillä ken on kulkenut läpi pimeän
ei piiloaan tarvi

Tahdot jättää mut oven taa
Vaihtaa lukot, mutta et saa
sillä sä lupasit aina jaksaa
siksi et saa

Mutta älä toivoasi heitä
Pidä viimeinenkin jyvä
siitä voimme kasvattaa puutarhan
Ethän anna pääsi painua
sillä ken on kulkenut läpi pimeän
ei piiloaan tarvi

Linnansa vanki

Tämä suo on sanoista tehty
vuodet voidelleet
Jos ei osaa anteeksi antaa
kuolee paikoilleen
Olen koittanut räpiköidä
olla kuin ennen
Mutta jatkuu sateinen päivä
hukun kuitenkin

Joku kuiskasi mulle lähde
Äänet päässä huutavat mene jo
ennen kuin näät jokaisen uponneen

Miksi mieli on ikuinen linnansa vanki
kääntelee kuvia kuin huvittaa
Ja pahuutta nähdä voi missä vain tahtoo
Rumuus ei rumalta tuu loppumaan
Jokaisen varjeltava on omaansa
käännyn kun vielä en katkera oo
Kun vihassa vaanii se pohjaton ansa
juoksen kun vielä en vajonnut oo

Tämä suo on hämärän koti
henget tuijottaa
Jos en tahdo jalkaani kastaa
kuka pakottaa?
Olen nähnyt peilini muuttuu
kuva vääristyy
Enkä ymmärrä tarkoitusta
Mikä on kaiken syy?

Joku kuiskasi mulle lähde
Äänet päässä huutavat mene jo
ennen kuin näät jokaisen uponneen

Miksi mieli on ikuinen linnansa vanki
kääntelee kuvia kuin huvittaa
Ja pahuutta nähdä voi missä vain tahtoo
Rumuus ei rumalta tuu loppumaan
Jokaisen varjeltava on omaansa
käännyn kun vielä en katkera oo
Kun vihassa vaanii se pohjaton ansa
juoksen kun vielä en vajonnut oo

Ikävänkantaja

Jos saisin menneen uudestaan
luotas lähtisi en koskaan
Ei, en etsisi kauempaa

Vaan piti kiertää maailmaa
nähdä kaikki mitä saada voin alla tähtien
harhailin teillä pimeyden

Taivaalla loistat kun musta on maa
Voi kuinka sinua kaipaankaan
Jos rakkaus on ikuinen ei aikakaan
voi lohduttaa ikävänkantajaa
Mun liekit palaa
sun valolle vaan
mun soihdut palaa

Viimein oon maani löytänyt
rakkailleni luvannut
enää etsi en, tänne jään

Niin minä solmin seppeleen
Hiekan tomuun kodin teen
Kai juuret kasvaa hiljalleen

Taivaalla loistat kun musta on maa
voi kuinka sinua kaipaankaan
Jos rakkaus on ikuinen
ei aikakaan
voi lohduttaa ikävänkantajaa
mun liekit palaa
sun valolle vaan
mun soihdut palaa

Ulkona

Toiset niin ylpeinä polkuaan käy
Sä kompastut lankoihin joita ei näy
Taas vanhat ympyrät, pääse et pois
Oot haaveillut millaista muualla ois

Kuiskivat jälkeesi: Voi onneton
ei paikkaansa löydä
Taas ulkona on

Vaan kukaan ei sua paremmin
osaasi tee
Ken katsoo säälivin silmin
vain vanhenee
Ja kukaan ei palaa takaisin
Sitten kun meet
kannathan ylväänä hymyillen sun seppeleen

Inhoten katsovat kun unta näät
Sun suuntaasi kääntyvät säälien päät
Hullu nukkuu tiellämme, viekää se pois
Kai langennut piilossaan harhailla vois

Kuiskivat jälkeesi: Voi onneton
ei paikkaansa löydä
Taas ulkona on

Vaan kukaan ei sua paremmin
osaasi tee
Ken katsoo säälivin silmin
vain vanhenee
Ja kukaan ei palaa takaisin
Sitten kun meet
kannathan ylväänä hymyillen sun seppeleen

Nukkuu kedolla

Ootko nähnyt, nähnyt kuinka puista lehdet vanhenee?
Ne tuuleen antautuu ja ilman armoilla leijailee
Aikansa
vapaana syntyy ja kuolee
Syntyy ja kuolee
Kuolleena vasta voi tuntea maan

Turhaan tuijotin tulevaa, aina etsin kauempaa
Kun ei kukaan vastausta öitä valvomalla saa
Vain uudestaan taivaani syttyy ja sammuu
Syttyy ja sammuu
Nähdä voin vasta kun nään kannen taa
Syttyy ja sammuu
Syttyy ja sammuu
Ymmärrän vasta kun nään kaiken taa

Ja kuka nukkuu kedolla
saa kultahiekkaa silmiinsä
Ei näe vanhaa, tulevaa
Vaan aina kukoistaa

Taivaani syttyy ja sammuu
Syttyy ja sammuu
Nähdä voin vasta kun nään kannen taa
Syttyy ja sammuu
Syttyy ja sammuu
Ymmärrän vasta kun nään kaiken taa

Noita

Minä vihaan sinisiä aamuja
jotka repii unen porteilta
sieltä jonne luulin jääneeni

Miksi edessäni maailma
on vain pelkkä varjo kalpea
siitä jonne toivoin kadonneeni

Olen nähnyt liikaa luulisin
kun ei enää koskaan kuvastin
sano hän se on
on suloisin

Se vain kääntää kasvot seinää päin
ihan sama mulle, niin tai näin
Ovat satakielet vaienneet

Minun ruumiissani asuu paha noita
se kuulee tarinoita ja tahtoo niistä jokaiseen
Täältä pois vain pääsee kulumalla
Ei tapa routa, halla
Mä usein vain odotan

Olen lasikengillä tanssinut
tuntenut, tuntenut
Kuinka lyö, sydän lyö
Hetkessä pysähtyy, enää ei
enää lyö
Minne nuo yöt on kadonneet?

Joku kasvatti varsia taivaaseen
minun taimeni kestä ei kevääseen
Se on lyhyt kuin päivä tammikuun
Turha vaunuja enää odottaa
Olen kuullut ne saapuvat kerran vaan
Kaikki loppuu, kun kello lyö

Minun ruumiissani asuu paha noita
se kuulee tarinoita ja tahtoo niistä jokaiseen
Täältä pois vain pääsee kulumalla
Ei tapa routa, halla
Mä usein vain odotan

Pahan tarha

Annatko anteeksi, eilen oli pakko mennä taas
Luulin on sen aidan takana todellinen maa
Oisin sen kanssasi jakanut kyllä myöhemmin
Mutta aita on aina ensin ylitettävä yksin

Ja juoksin harhaan, mutta polun vain löytää ken kokeilee
Kuin kesän varsaa mua kaatavat kivet maa heittelee
Jos pahan tarhaan minä vangiksi joudun pian pakenen
Anteeksi armaat, mutta totuuden näkee vain ken antaa katseen vaeltaa

Kerroit, ken sokeena juoksee niin kaiken kadottaa
Silti anna mun mennä mä hetken vain tahdon taivaltaa
Sieluuni karttoja piirtää ja mennä merten taa
Sillä kerran, vain kerran, nuo niityt minulle kukoistaa

Ja juoksin harhaan, mutta polun vain löytää ken kokeilee
Kuin kesän varsaa mua kaatavat kivet, maa heittelee
Jos pahan tarhaan minä vangiksi joudun pian pakenen
Anteeksi armaat, mutta totuuden näkee vain ken antaa katseen vaeltaa

Äänet

Kerran sielun juuren, kaiken tarkoituksen
silmästä silmään mä näin
Aioin salaisuuden ääniin punoa
vain kätteni jälkiä jäi

Suljettuna lipas, suurin aarre
ettei ihminen tahria voi
Turhuudesta mielen hulluudesta moni kantele karrella soi

Pois äänet
Vain kuulla sen voit
kun kaiut on kantaneet pois

Tunnen kun ne katsovat
mun seinillä on silmiä miljoonia
Hukkaan menneet unelmat
ne koittavat mun käsiä liikutella
Kerron heidän tarinat
ja jonkun huomaan seinältäni kadonneen
Vaikka perään huudan, naurun kuulen vain
Ei paljasta minne menee

Pois äänet
Vain kuulla sen voit
kun kaiut on kantaneet pois

Jonkun seinällä on tyhjä paikka
jonne jälkeeni vaellan
Kuuntelethan mua, kuuntele, kun kerron kalleimman tarinan
Teethän kaiken, mitä itse uskaltanut en
Lupaan palkinnon saat
Silloin vasta ymmärrän
ja valmis olen jälkeni jättämään

Pois äänet
Vain kuulla sen voit
kun kaiut on kantaneet pois

Mykkä

Joskus toivon oisin hiljaa
nähdä voisit mut kuin näet
pellon taipuneena alle sateen kasvaa pyhää viljaa

Joskus toivon että myrskyt kaatuisi mun päälle
huuhtoisivat kaiken likaantuneen
hukuttaisi syvään veteen

Pois huuhtoisi turhuutemme
pois virtaisin viimeiseen jokeen

Joskus toivon oisit mykkä
nähdä voisin sut kuin näen
luonnon nöyrtyneenä alle sateen kasvaa pyhää viljaa

Pois huuhtoisi turhuutemme
pois virtaisin viimeiseen jokeen
Sulkisin sanat arkkuuni
niin soida voi
kuule kuinka soittaa tuuli kellojaan

Unten laiva

Hiljaisuus on hautani peitto
ääntäni kuulla ei kukaan voi
Kauniimmin kuin kieleni koskaan
henkien huokaus rauhaa soi

Väitit hiekkaan aikani hukkuu
haaveilen liikaa liiku en
Tyhmät kalliit päivänsä nukkuu
Toivoit jos viimein oppisin sen

Katso kauniit pinnalla keinuu
Kuule kaukaa kutsuvat huudot
Koita, koita aalloille nousta
Näytä kuinka liekkisi loistaa

Aion nyt valoni sammutta
Annan laivaani unien kuljettaa

Viimein kaikki päätyvät pohjaan
pinnalla hetken vain kellua voi
Miksi kaiho kaukaista kohtaan
sirkkelin lailla sieluissa soi?

Katso kauniit pinnalla keinuu
Kuule kaukaa kutsuvat huudot
Koita, koita aalloille nousta
Näytä kuinka liekkisi loistaa

Aion nyt valoni sammutta
Annan laivaani unien kuljettaa

Helmet

Tuijotat mua silmiin
vaan et sisään nää
Pääse et edemmäs kylmää veräjää
Et löydä saliin, jossa juhlat pidettiin
Nauroivat salaa
kun sinä vannoit ikinä, vannoin ikinä
pois en lähde, pois et lähde

Tuijotan sua silmiin
Ei, en ketään nää
Vain ikävä viiltää vihaa pidempään
Voisitko tulla myöhemmin uudestaan?
Mä lupaan nähdä
sut vielä niin kuin oletkin, pyhän kuvastin
Annan olla, niin vain olla
Kun kiven katkeraan nauhaan
jatkoksi laitat ,niin usko,
hämärästä
jos astut valoon,
niin kilpaa
helmien kanssa kivet kiiltää kadotetut